Reilu tunnin verran meni aikaa ja superreippaasti pikkukoira jaksoi. Ilolla oli niin paljon vauhtia, ettei juuri saanut kuvia.
maanantai 20. huhtikuuta 2015
Eka metsälenkki
Käytiin tänään purkamassa parsonien ylimääräistä energiaa metsälenkillä. Riemun ekalla.
Reilu tunnin verran meni aikaa ja superreippaasti pikkukoira jaksoi. Ilolla oli niin paljon vauhtia, ettei juuri saanut kuvia.
Reilu tunnin verran meni aikaa ja superreippaasti pikkukoira jaksoi. Ilolla oli niin paljon vauhtia, ettei juuri saanut kuvia.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Blogipäivitystä
Blogin päivittäminen jäi Ilon kotiutumisen jälkeen kaikenlaisten kriisien jalkoihin, joten aloitetaanpa pienellä tiivistyksellä Ilosta.
Ilo kotiutui siis kymmenkuisena kodinvaihtajana. Hieman haasteita on matkan varrella ollut, lähinnä sosiaalistumisen ja sisäsiisteyden kanssa.
Sosiaalistumisen kanssa on edetty, mutta opittu varovaisuus on juurtunut syvään ja vieläkin sen suhteen riittää työtä. Tämän vuoksi harrastaminen (lähinnä agility) on ollut jäissä toistaiseksi.
Sisäsiisteyden kanssa lienee jonkinlainen työvoitto, tai ainakin osavoitto on saavutettu. Keväällä 2014 tutkittiin eläinlääkärin toimesta, ettei mitään rakenteellista vikaa ole. Vika oli hihnan (molemmissa) päissä. Riittävän pieni rajattu alue yksinollessaan ja sen jälkeen tiheää pissattamista että ei toivottu tapa unohtuisi.
Vahinkoja ei ole tapahtunut naismuistiin.*kop kop kop*
Kesä meni enimmäkseen uideen. Ensikosketukset järviveteen otettiin varmaan toukokuussa, ensin vähän arastellen. Muutaman kerran jälkeen Ilosta oli kuoriutunut sellainen vesipeto, että koira piti raahata pois järvestä. Uintikausi lopetettiin heinäkuun loppupuolella sinilevän pelossa, koska Ilo juo uidessaan ihan valtavasti. Uimalelu piilotettiin laatikkoon ja lenkkeilyt uimarannan nurkilla lopetettiin.
Elokuussa Ilo kävi ensimmäisissä missikisoissaan kasvattajansa kanssa. Ensikertalainen nappasi varasertin (ja melkein tuomaria kädesstä...).
Raskaiden kauneuskilpailuiden jälkeen saattoi olla jo vähän epämissimpänä kotioloissa.
Alkutalvesta, kun missikisat oli käyty ja terveystutkimuksista oli tullut puhtaat paperit niin Ilolla alkoi hormonit hyrräämään. Ja koska naiset aina rakastuvat Renttuihin, niin näin kävi myös Ilolle.
Sulhanen kävi lemmenlomalla daaminsa luona. Ensikertalaisten osumatarkkuus ei ollut kovin kaksinen ja enimmäkseen 4vrk meni kuivaharjoitteluna tulevia varten, mutta kasvattajan avustuksella saatiin onnistunutkin astutus aikaiseksi.
Ja niinhän siinä kävi, että tammikuussa ultrassa oli iloisia uutisia. Kohdussa kasvoi jopa kuusi pientä parsoninpoikasta.
Kuusi pentua syntyi 8.2.2015 kasvattajan hellässä hoidossa (4 urosta ja 2 narttua), mutta valitettavasti kaksi pikkupoikaa ei jaksanut muutamaa päivää pidempään.
Ja näin olimme saaneet Ilon lisäksi myös Riemun elämäämme. Enää tarvitsisi odottaa pennut luovutusikäiseksi ja hakea lapsi ja lapsenlapsi kotiin.
Ilo kotiutui siis kymmenkuisena kodinvaihtajana. Hieman haasteita on matkan varrella ollut, lähinnä sosiaalistumisen ja sisäsiisteyden kanssa.
Sosiaalistumisen kanssa on edetty, mutta opittu varovaisuus on juurtunut syvään ja vieläkin sen suhteen riittää työtä. Tämän vuoksi harrastaminen (lähinnä agility) on ollut jäissä toistaiseksi.
Sisäsiisteyden kanssa lienee jonkinlainen työvoitto, tai ainakin osavoitto on saavutettu. Keväällä 2014 tutkittiin eläinlääkärin toimesta, ettei mitään rakenteellista vikaa ole. Vika oli hihnan (molemmissa) päissä. Riittävän pieni rajattu alue yksinollessaan ja sen jälkeen tiheää pissattamista että ei toivottu tapa unohtuisi.
Vahinkoja ei ole tapahtunut naismuistiin.*kop kop kop*
Kesä meni enimmäkseen uideen. Ensikosketukset järviveteen otettiin varmaan toukokuussa, ensin vähän arastellen. Muutaman kerran jälkeen Ilosta oli kuoriutunut sellainen vesipeto, että koira piti raahata pois järvestä. Uintikausi lopetettiin heinäkuun loppupuolella sinilevän pelossa, koska Ilo juo uidessaan ihan valtavasti. Uimalelu piilotettiin laatikkoon ja lenkkeilyt uimarannan nurkilla lopetettiin.
 | |||
| Uimamaisterin Ilokeesi |
Alkutalvesta, kun missikisat oli käyty ja terveystutkimuksista oli tullut puhtaat paperit niin Ilolla alkoi hormonit hyrräämään. Ja koska naiset aina rakastuvat Renttuihin, niin näin kävi myös Ilolle.
Sulhanen kävi lemmenlomalla daaminsa luona. Ensikertalaisten osumatarkkuus ei ollut kovin kaksinen ja enimmäkseen 4vrk meni kuivaharjoitteluna tulevia varten, mutta kasvattajan avustuksella saatiin onnistunutkin astutus aikaiseksi.
 | ||
| Sydänkäpyset |
 |
| Pullukkaparson |
Ja näin olimme saaneet Ilon lisäksi myös Riemun elämäämme. Enää tarvitsisi odottaa pennut luovutusikäiseksi ja hakea lapsi ja lapsenlapsi kotiin.
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Kasvaa kuin pellossa...
Kummallista olla aktiivisen terrieripennun omistaja. Hieman sopeutumista flegmaattisen seniorispanielin jälkeen. Ei sillä, en valita. Koiran kanssa tekeminen on taas ihan erilaisissa sfääreissä. Tykkään. Tykkään tosi paljon.
Ilokin tykkää, . Varsinkin kirmata sänkipellolla.
Ilokin tykkää, . Varsinkin kirmata sänkipellolla.
 |
| Mindhunter Dream On |
 |
| Äiti kato! Ilman käsiä! |
tiistai 24. syyskuuta 2013
Uutta ja ihmeellistä
Ilo on tosiaan kodinvaihtaja ja siksi jo kymmenkuinen. Toisaalta pahin pissakakkavaihe on jo ihanasti takana päin, mutta toisaalta ikä tuo omat haasteensa myös uuteen kotiin sopeutumiseen - Ilon kohdalla tosin en epäile sopeutumista, kunhan me ihmiset osattaisiin toimia oikein tai edes mahdollisimman vähän väärin.
Parsonit on itselleni rotuna aika uusi, mutta veivät kyllä tehokkaasti sydämen. Parsonista rotuna voi lukea jokainen aiheesta kiinnostunut vaikka täältä.
Itse kävin tutustumassa Iloon pari viikkoa sitten maanantaina ensimäisen kerran. Sitä seuraavana sunnuntaina Ilo tuli tutustumaan mahdollisesti tuleviin tiluksiinsa ja muihin mahdollisesti tuleviin perheensä jäseniin. Valloittava karvaturri otti paikkansa heti - sohvalta.
Muutenkin karvaturpa vaikutti hyvin sopeutuvalta ja näin päätettiin, että meistä tulee Ilolle uusi perhe.
Ilo on saanut viettää aikaansa maaseudulla ilman pieniä lapsia / miehiä. Suurimmat haasteet onkin varmaan kaupunkilaistumisessa ja sosiaalistumisessa. Ilo on tällä hetkellä hieman arka uusia ihmisiä kohtaan, mutta reipastuu koko ajan ja on avoimesti kiinnostunut kaikista - vähän rohkeutta vain puuttuu.
Kaupunkilaistuminen aloitettiinkin tänään rytinällä. Aamulla klo 7 jälkeen lähdettiin n. 40minuutin aamukävelylle. Hihnakäyttäytyminen oli... hmm... vielä melko mielenkiintoista ja alkumatkasta jokainen vastaan ajanut auto aiheutti puolentoistametrin loikan ennalta määrittämättömään suuntaan. Loppumatkasta loikka oli enää puolesta metristä metriin tai sitä ei tullut ollenkaan. Varsin kehityskelpoinen nuori neiti siis!
Keskipäivällä oli ohjelmassa autokäyttäytymisen opiskelua. Koiran turvavyöt oli jotakuinkin saatanasta seuraavat ja ärsyttävästi rajoittivat poukkoilua ympäri mopoautoa. Tämä taistelu meni kuitenkin ihan yks nolla emännälle. Turvavyöt on ja pysyy. Tilattiin toisetkin, että on kumpaankin autoon omansa. Ähä ähä!
Seuraavaksi sitten joka koiran paratiisiin, shoppailemaan Mustiin ja Mirriin. Ostoslistalla oli uusi ruokakuppi, koska koiralasta odottava emäntä oli tehnyt melkoisen virhearvioinnin ruokakuppia hankkiessaan. Kyseiseen kuppin kun ei ihan koko kuono mahdu - yritä siinä sitten jotain syödäkin! Yhteisymmärryksessä Ilon kanssa saatiin kuitenkin uusi kuononmentävä kuppi valittua ja siinä samalla hurmattiin pari Mustin ja Mirrin myyjää ihan ohimennen. Ilon mieliksi tsekattiin vielä leluhylly ja puruluuhylly, mutta mitään ei ostettu, katseltiin vain. (Tämä oli tietty Ilon mielestä ihan tylsää!) Arastelevasta pennusta ei ollut tietoakaan eikä Motonetin parkkipaikalla pörräävät autot (eikä miehetkään) värähdyttänyt meistä kumpaakaan.
Iltapäiväulkoilulla ei opeteltu hihnakäyttäytymistä vaan heiteltiin pallolelua ja tultiin melkein luokse...
Ja oltiin muuten vaan söpönä...
Tänään on myös täytetty vakuutushakemus ja vähän jännitetty ketä tuleekaan ovesta sisään.
Parsonit on itselleni rotuna aika uusi, mutta veivät kyllä tehokkaasti sydämen. Parsonista rotuna voi lukea jokainen aiheesta kiinnostunut vaikka täältä.
Itse kävin tutustumassa Iloon pari viikkoa sitten maanantaina ensimäisen kerran. Sitä seuraavana sunnuntaina Ilo tuli tutustumaan mahdollisesti tuleviin tiluksiinsa ja muihin mahdollisesti tuleviin perheensä jäseniin. Valloittava karvaturri otti paikkansa heti - sohvalta.
Muutenkin karvaturpa vaikutti hyvin sopeutuvalta ja näin päätettiin, että meistä tulee Ilolle uusi perhe.
Ilo on saanut viettää aikaansa maaseudulla ilman pieniä lapsia / miehiä. Suurimmat haasteet onkin varmaan kaupunkilaistumisessa ja sosiaalistumisessa. Ilo on tällä hetkellä hieman arka uusia ihmisiä kohtaan, mutta reipastuu koko ajan ja on avoimesti kiinnostunut kaikista - vähän rohkeutta vain puuttuu.
Kaupunkilaistuminen aloitettiinkin tänään rytinällä. Aamulla klo 7 jälkeen lähdettiin n. 40minuutin aamukävelylle. Hihnakäyttäytyminen oli... hmm... vielä melko mielenkiintoista ja alkumatkasta jokainen vastaan ajanut auto aiheutti puolentoistametrin loikan ennalta määrittämättömään suuntaan. Loppumatkasta loikka oli enää puolesta metristä metriin tai sitä ei tullut ollenkaan. Varsin kehityskelpoinen nuori neiti siis!
Keskipäivällä oli ohjelmassa autokäyttäytymisen opiskelua. Koiran turvavyöt oli jotakuinkin saatanasta seuraavat ja ärsyttävästi rajoittivat poukkoilua ympäri mopoautoa. Tämä taistelu meni kuitenkin ihan yks nolla emännälle. Turvavyöt on ja pysyy. Tilattiin toisetkin, että on kumpaankin autoon omansa. Ähä ähä!
Seuraavaksi sitten joka koiran paratiisiin, shoppailemaan Mustiin ja Mirriin. Ostoslistalla oli uusi ruokakuppi, koska koiralasta odottava emäntä oli tehnyt melkoisen virhearvioinnin ruokakuppia hankkiessaan. Kyseiseen kuppin kun ei ihan koko kuono mahdu - yritä siinä sitten jotain syödäkin! Yhteisymmärryksessä Ilon kanssa saatiin kuitenkin uusi kuononmentävä kuppi valittua ja siinä samalla hurmattiin pari Mustin ja Mirrin myyjää ihan ohimennen. Ilon mieliksi tsekattiin vielä leluhylly ja puruluuhylly, mutta mitään ei ostettu, katseltiin vain. (Tämä oli tietty Ilon mielestä ihan tylsää!) Arastelevasta pennusta ei ollut tietoakaan eikä Motonetin parkkipaikalla pörräävät autot (eikä miehetkään) värähdyttänyt meistä kumpaakaan.
Iltapäiväulkoilulla ei opeteltu hihnakäyttäytymistä vaan heiteltiin pallolelua ja tultiin melkein luokse...
Ja oltiin muuten vaan söpönä...
Ilo
Tämä on Ilon (Mindhunter Dream On) oma blogi, johon perheemme uudeksi jäseneksi tullut parsonrussellinterrierityttö jättää tassunjälkensä emäntänsä hienoisella avustuksella.
Ilo on kymmenkuinen sijoitusnarttu, jonka luonteenpiirteistä ja ominaisuuksista kerrottanee enemmän, kunhan tutustumme ensin paremmin. Ensivaikutelman mukaan Ilo on erittäin on virkeä terrieritypykkä, jonka suurimpana haasteena tällä hetkellä on totutella "kaupungin" hulinaan ja tavata paljon uusia ihmisiä, miehiä, naisia, aikuisia ja lapsia, lyhtypylväitä, postilaatikoita ja muuta jännää.
Ilo on kymmenkuinen sijoitusnarttu, jonka luonteenpiirteistä ja ominaisuuksista kerrottanee enemmän, kunhan tutustumme ensin paremmin. Ensivaikutelman mukaan Ilo on erittäin on virkeä terrieritypykkä, jonka suurimpana haasteena tällä hetkellä on totutella "kaupungin" hulinaan ja tavata paljon uusia ihmisiä, miehiä, naisia, aikuisia ja lapsia, lyhtypylväitä, postilaatikoita ja muuta jännää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)