sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Blogipäivitystä

Blogin päivittäminen jäi Ilon kotiutumisen jälkeen kaikenlaisten kriisien jalkoihin, joten aloitetaanpa pienellä tiivistyksellä Ilosta.

Ilo kotiutui siis kymmenkuisena kodinvaihtajana. Hieman haasteita on matkan varrella ollut, lähinnä sosiaalistumisen ja sisäsiisteyden kanssa.

Sosiaalistumisen kanssa on edetty, mutta opittu varovaisuus on juurtunut syvään ja vieläkin sen suhteen riittää työtä. Tämän vuoksi harrastaminen (lähinnä agility) on ollut jäissä toistaiseksi.

Sisäsiisteyden kanssa lienee jonkinlainen työvoitto, tai ainakin osavoitto on saavutettu. Keväällä 2014 tutkittiin eläinlääkärin toimesta, ettei mitään rakenteellista vikaa ole. Vika oli hihnan (molemmissa) päissä. Riittävän pieni rajattu alue yksinollessaan ja sen jälkeen tiheää pissattamista että  ei toivottu tapa unohtuisi.

Vahinkoja ei ole tapahtunut naismuistiin.*kop kop kop*


Kesä meni enimmäkseen uideen. Ensikosketukset järviveteen otettiin varmaan toukokuussa, ensin vähän arastellen. Muutaman kerran jälkeen Ilosta oli kuoriutunut sellainen vesipeto, että koira piti raahata pois järvestä. Uintikausi lopetettiin heinäkuun loppupuolella sinilevän pelossa, koska Ilo juo uidessaan ihan valtavasti. Uimalelu piilotettiin laatikkoon ja lenkkeilyt uimarannan nurkilla lopetettiin.

Uimamaisterin Ilokeesi


Elokuussa Ilo kävi ensimmäisissä missikisoissaan kasvattajansa kanssa. Ensikertalainen nappasi varasertin (ja melkein tuomaria kädesstä...).

Raskaiden kauneuskilpailuiden jälkeen saattoi olla jo vähän epämissimpänä kotioloissa.


Alkutalvesta, kun missikisat oli käyty ja terveystutkimuksista oli tullut puhtaat paperit niin Ilolla alkoi hormonit hyrräämään. Ja koska naiset aina rakastuvat Renttuihin, niin näin kävi myös Ilolle.

Sulhanen kävi lemmenlomalla daaminsa luona. Ensikertalaisten osumatarkkuus ei ollut kovin kaksinen ja enimmäkseen 4vrk meni kuivaharjoitteluna tulevia varten, mutta kasvattajan avustuksella saatiin onnistunutkin astutus aikaiseksi.

Sydänkäpyset
Ja niinhän siinä kävi, että tammikuussa ultrassa oli iloisia uutisia. Kohdussa kasvoi jopa kuusi pientä parsoninpoikasta.

Pullukkaparson
Kuusi pentua syntyi 8.2.2015 kasvattajan hellässä hoidossa (4 urosta ja 2 narttua), mutta valitettavasti kaksi pikkupoikaa ei jaksanut muutamaa päivää pidempään.


Ja näin olimme saaneet Ilon lisäksi myös Riemun elämäämme.  Enää tarvitsisi odottaa pennut luovutusikäiseksi ja hakea lapsi ja lapsenlapsi kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti